Ohjelma kulkee puhelimen ja kuulokkeiden kautta hiihtoreitille kytkettyyn GPS-laitteeseen. Kun olet radan oikealla puolella, kuulokkeet tikittävät molemmissa korvissa; jos olet liian kaukana vasemmalla, se tikittää vain vasempaan korvaan. Sitten hiihtäjä saa ilmoituksen liikkua enemmän oikealle, kunnes se tikittää jälleen molempiin korviin. Mitä kauemmaksi kappaleesta siirryt, sitä kovempi tikittävä ääni.
Kuljettaja voi myös ohjelmoida hälytyksiä siitä, milloin on käännyttävä tai kun on mäkeä. Olle Axelsson on ohjelman takana ja hänellä on ollut idea pitkään.
– Puhuimme ystäväni kanssa viisi vuotta sitten, että näkövammaisille pitäisi saada apua urheiluun, hän sanoo.
Olle Axelsson auttoi luistelijat aloittamaan ohjelman ja sitten he lähtivät radalle. Yhteensä viisi hiihtäjää testasi ohjelmaa ja tänään heillä oli turvallisuussyistä hiihtäjä takanaan laskettelurinteessä, mutta jatkossa he pääsevät hiihtämään täysin omatoimisesti. Ida Andrae oli yksi hiihtäjistä.
– Tuntuu paljon helpommalta seurata rataa, missä se kääntyy ja missä on rinteitä, hän sanoo.
Kimstadin hiihtokeskuksessa oli hienoa hiihtoa ja auringonpaistetta. Mutta suuri uutinen osoittautuisi tekniseksi keksinnöksi. Linköpingistä kotoisin oleva Olle Axelsson on kehittänyt virtuaalisen kumppanin.
– Se on näkövammaisille tarkoitettu järjestelmä, mikä tarkoittaa, että heidän ei tarvitse luottaa fyysiseen oppaaseen. Järjestelmässä on kolme osaa. Bluetooth-kuulokkeet, sankaan kiinnitetty laite, joka lähettää komennot kuulokkeisiin ja sitten henkilön puhelimeen. Nämä auttavat henkilöä navigoimaan kyydissä. Jos ratsastaja on oikealla tiellä, kuuluu tikittävä ääni, mutta jos ajaja on poissa radalta, ääni säädetään oikean ja vasemman korvan väliin. Kaikki tämä on henkilökohtaista, joten jokainen hiihtäjä voi itse päättää, miten ääni muuttuu, sanoo kehittäjä Olle Axelsson.
Järjestelmään kuuluu myös eräänlainen live-ääni, joka varoittaa erilaisista raidan tapahtumista.
– Tämä toimii kuin live-valmentaja. Ääni voi varoittaa, että kukkula on tulossa kymmenen metrin päästä, että mäkeä on jäljellä kymmenen metriä tai että mäki on valmis.
Järjestelmää on myös mahdollista kehittää edelleen.
Hän näkee järjestelmän käytön sekä harjoittelu- että kilpailukontekstissa.
– Tällä hetkellä uskon, että sitä käytetään lähinnä näkövammaisten järjestäytyneessä valmennuksessa ja liikuntatoiminnassa. Mutta tulevaisuudessa siitä voi tulla vakioominaisuus paralympialaisissa ja muissa suurissa kilpailuissa, Olle sanoo.
Ennen kilpailua Kimstad GoIF:n hiihtoosaston johtaja Björn Westerström odotti innolla järjestelmän käyttöönottoa.
– Jos kaikki menee hyvin, näemme suuren hyödyn, että voimme hyödyntää tätä harjoittelussa, hän sanoo.
Viisi näkövammaista pääsi testaamaan järjestelmää lauantaina. Anne-Lie Telning oli yksi heistä.
– Se toimi todella hyvin ja hiihto tuntui erittäin turvalliselta koko matkan. Minulle tämä oli melkein kuin lehmäkilpailu, koska se oli ensimmäinen kerta tällä kaudella, kun olin suksilla tekniikan ansiosta. Hiihtäminen yksin ilman opasta oli uskomaton vapauden tunne”, hän sanoo.
Teknologian avulla voimme kehittää ja rikastuttaa elämäämme ja ennen kaikkea tarjota mahdollisuuksia useammalle ihmiselle. Mutta usein kestää kauan siirtyä visiosta todellisuuteen, kuten on tapahtunut virtuaalisen saattajan kanssa, jossa mahdollisuudesta on keskusteltu pitkään ja tiloja valmisteltu tulevaa teknologista kehitystä varten. Nyt tekniset ratkaisut alkavat loksahtaa paikoilleen ja maailmanensi-ilta on nyt ollut näkövammaisille, jotka ovat kilpailleet ensimmäistä kertaa suksilla virtuaaliohjauksessa.
Tämä ratkaisu perustuu erittäin tarkkaan GPS-laitteeseen. Hiihtolatu opitaan ensin tallentamalla kierros referenssiksi ja sitten hiihtäjä saa palautetta bluetooth-kuulokkeiden kautta. Heti kun hiihtäjä poistuu referenssiradalta, tulee tieto siitä, oletko hieman vasemmalla vai oikealla. Voidaan myös syöttää varoituksia mutkista, alamäkeistä ja radan pudotuksista tai mitä tahansa tietoja, joita käyttäjä haluaa ja tarvitsee.
Järjestelmän kehittänyt Olle Axelsson selittää, että se toimii yhtä hyvin klassiseen hiihtoon kuin luistelemiseenkin, sinun on vain mukautettava ohjauksen tyyppi omaan hiihtotyyliisi.
– On uskomaton vapaus päästä hiihtämään yksin ilman, että tarvitsee olla niin riippuvainen toisesta vieressäsi luistelevasta ihmisestä, sanoo Ida Östlund, joka on ollut mukana antamassa palautetta tosielämän käytöstä hiihtoladuilla ja juoksussa. seurata. Erityisesti tarkka ohjaus avaa mahdollisuuksia itsenäisempään harjoitteluun eri lajeissa ja myös ulkoiluohjaukseen arjessa.
– Tämä on mielestäni apuväline, joka voi auttaa näkövammaisia, jotka tällä hetkellä pelkäävät ulkoilua, pääsemään todella ulos ja tuntemaan olonsa turvalliseksi, Ida sanoo. Näkövammaisten virtuaalisen saattajan saaminen esimerkiksi hiihtoon, rullahiihtoon ja juoksuun, mutta myös arkeen, on tietysti tulevaisuuden toive.
Järjestelmä on nyt valmis käytettäväksi sekä harjoituksissa että kilpailuissa. Ensimmäisessä kilpailussa Norrköpingin Kimstadloppetissa avoimeen luokkaan osallistui viisi henkilöä kokonaan tai osittain näkövammaista. Yhdessä muiden avoimen luokan aikuisten ja lasten kanssa he hiihtelivät minkä tahansa kilpailumatkan, joka oli osallistujille 5 km ja 8,5 km. Tyyli oli valinnainen, klassinen tekniikka tai luistin.
Ensimmäisessä kilpailussa pioneereja olivat Ida Östlund (Tukholma), Håkan Axelsson (Borås), Ida Andrae (Norrköping), Johan Pettersson (Linköping) ja Anne-Lie Telning (Tukholma). Kaikki radalla ja ensi-kilpailussa olleet lapset huomioon ottaen virkailija seurasi jokaista suksilla hiihtäjää virtuaalisen saattajan kanssa, mutta opastusta radalla ei tarvittu.
– Se on vallankumous! Håkan Axelsson sanoo tyytyväisenä haastattelussa maalin jälkeen. Kisaaamuna Boråsista saapunut Håkan vietti puoli tuntia luistelemassa ratoja järjestelmän harjoituksena ennen lähtöä. ”On selvää, että se sujuu vielä paremmin, kun pääset harjoittelemaan ja tottumaan opastukseen vielä enemmän, mutta se, että se toimii niin hyvin niin pienellä harjoittelulla on uskomattoman hyvä!
Anne-Lie Telning, joka kuuli kilpailusta vain muutama päivä aikaisemmin ja sai heti ilmoittautumisen puhelimeen, oli yhtä lyhyt testijakso. Mutta se, että se oli uusi tapa ohjata hiihtolatua pitkin, ei näkynyt Anne-Lielle, joka kirjaimellisesti lensi radalla. Kun järjestäjä kysyy, eivätkö he liittyisi joukkueena seuraavan viikon 6 tunnin kilpailuun, Anne-Lie on innoissaan, ennen kuin muistaa, että hänet oli varattu kilpailupäivänä. Mutta ehkä ensi vuonna?
Johan Pettersson vietti pisimmän aikaa radalla, mutta oli luultavasti myös tyytyväisin maaliin. 8,5 km suoritettu yksin, kun hän hiihtää jälleen ensimmäistä kertaa 15 vuoteen!
– Seuraavalla kerralla joudun käyttämään ohuempia vaatteita, Johan sanoo hikoiltuaan reippaasti paksussa peittotakissa paahtavan auringon ja kirkkaan sinisen taivaan alla.
Vain 5 kilometrin päässä hiihtokeskuksesta asuva Ida Andrae odotti innolla voivansa hiihtää tulevaisuudessa yksin ilman ystävien apua. – Se on täydellinen, ota vain sukkula hiihtokeskukseen, pue sukset päälle, mene ja tule sitten takaisin sukkulalla!
Kaikki lumella ja enemmän ja paremmin – nämä ovat Ruotsin hiihtoliiton avainsanoja, jotka kulkevat käsi kädessä virtuaalisen saattajan kehityksen kanssa.
Kaikille suunnatun koulutuksen tarjoamisen edellytyksenä on erilaisten apuvälineiden saatavuus tiloissa. Eri versiot sit-suksista, virtuaalinen opastus pitäisi olla yhtä luontevaa kuin lainasukset lapsille ja vuokrasukset aikuisille. Pienillä askelilla olemme toivottavasti
Jos sinulla on kysyttävää virtuaalisaattajista, kilpailuun osallistumisesta ja kokeiluista, muista apuvälineistä tai muista toimitiloihin liittyvistä asioista, ota yhteyttä toimitilakonsultti Jonas Braamiin numeroon +46 (0)733-223222 tai Jonas.Braam@skidor.com